Toimitusjohtaja Tapani Järvisen ympäristöteknologiarahasto on myöntänyt ympäristöpolitiikan professori Rauno Sairiselle 10 000 euron apurahan. 

Sairisella on laaja tieteellinen perehtyneisyys ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän teknologisen kehityksen arviointiin ja tutkimukseen. Hän on tieteellisen uransa aikana systemaattisesti pohtinut vastuullisen teknologian mahdollisuuksia ja politiikkaa. Viime vuosina hän on keskittynyt erityisesti kaivostoimintaan. Sen lisäksi hän on lähes 30 vuotta kestäneen tutkijauransa aikana tarkastellut myös energiantuotantoa ja -kulutusta, kaupunkisuunnittelua ja asumista, liikenteen muutoksia ja tierakentamista.

Hänen vuonna 2010 alkanut työnsä kaivostoiminnan yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen ja koulutuksen piirissä on synnyttänyt Itä-Suomen yliopistossa vahvan kansainvälisesti toimivan tutkimusryhmän. Ryhmä on vaikuttanut aktiivisesti Suomen kaivostoiminnan yhteiskuntavastuusta ja sosiaalisesta toimiluvasta käytyyn keskusteluun. Kansainvälinen yhteistyö on ollut tiivistä muun muassa Australiaan, Kanadaan, Kirgisiaan ja Venäjälle.

– Tarvitaan vahvaa tutkimukseen perustuvaa tietoa ja ymmärrystä siitä, millä periaatteilla ja hallintatavoilla kaivostoiminnan ympäristöllisiä ja niihin integroituvia sosiaalisia vaikutuksia ohjataan eri maissa, ja mitkä ovat alan tulevaisuuden haasteet, professori Sairinen toteaa.
 

Yhteiskuntavastuun merkitys kasvaa

Mineraaleja ja metalleja tarvitaan maailmassa entistä enemmän väestön- ja kansantalouksien kasvun sekä kaupungistumisen vuoksi. Kaivostoiminnan on ennakoitu tulevaisuudessa kasvavan ja siirtyvän ympäristöllisesti ja sosiaalisesti yhä herkemmille alueille kaikkialla maailmassa.

Yhteiskuntatieteellinen tutkimus on tärkeää kaivostoiminnan ekologisten ja yhteiskunnallisten vaikutusten kasvaessa. Kaivostoimintaan liittyvä sosiaalisten vaikutusten arviointi ja tutkimus on lisääntynyt kaikkialla maailmassa. Myös kaivosteollisuuden yhteiskuntavastuun, yhteiskunnallisen ohjauksen ja alueellisen kehityksen kysymykset ovat edellyttäneet alan tutkimuksen vahvistamista. Pohdinnat kaivostoiminnan suhteesta muihin elinkeinoihin sekä kestävyyden mittaamisesta erilaisten kriteerien osalta ovat myös lisääntyneet.
 

Tekniikan Akateemiset TAF jakoi 5.4. säätiöiden apurahoja ja palkintoja yli 1,4 miljoonaa euroa teknistieteelliseen tutkimukseen. Professori Sairinen aikoo käyttää Tapani Järvisen rahaston apurahan tutkimusvierailuun Australiaan.

Tapani Järvisen rahasto edistää tutkimustulosten hyödyntämistä

Ympäristöteknologiarahaston apurahan tarkoituksena on edistää teollisuuden ympäristöteknologian tutkimusta ja tutkimustulosten hyödyntämistä teknologiatuotteina ja -palveluina.  Se jakaa vuosittain apurahan ansioituneelle osaajalle alan tutkimus- ja kehitystyöhön.

Outotec Oyj:stä eläkkeelle jääneen toimitusjohtaja Tapani Järvisen nimeä kantavan rahaston on perustanut Aalto-yliopiston teknillisen korkeakoulun hallitus vuonna 2009, ja sen peruspääoman lahjoitti Outotec Oyj. Rahasto vahvistaa osaltaan Aalto-yliopiston kemian tekniikan korkeakoulun metallien valmistukseen ja prosessiteknologiaan liittyvän ympäristöteknologian tutkimusta ja parantaa siten suomalaisen teollisuuden kansainvälistä kilpailukykyä.

Lisätietoja:

Rauno Sairinen
Itä-Suomen yliopisto
Historia- ja maantieteiden laitos
puh. 050 4423146
rauno.sairinen@uef.fi
http://www2.uef.fi/fi/kaivostutkimus/r.-sairinen
 

Lisätietoja toimitusjohtaja Tapani Järvisen ympäristöteknologiarahastosta:

Professori Simo-Pekka Hannula
Aalto-yliopisto
puh. 040 552 6605
simo-pekka.hannula@aalto.fi

Professori Olli Dahl
Aalto-yliopisto
puh. 040 540 1070
olli.dahl@aalto.fi
http://chem.aalto.fi/fi/about/funds/

Säätiöiltä 1,4 miljoonaa euroa tekniikan tutkimukseen – yksityisen rahoituksen merkitys kasvussa (taf.fi)

Kuva: Varpu Heiskanen, Itä-Suomen yliopisto

Kemian opetuksen fuksilabrat täyttyivät, kun yhteensä 200 viime syksynä opiskelunsa aloittanutta kemian fuksia ja joukko bio-it:n opiskelijoita ilmoittautui laboratoriokursseille. Laboratoriotöitä on 5,5 tuntia päivässä seitsemän viikon ajan.

– Kun käännätte pullon ympäri kättä vasten, avaatte hanan. Jos ette avaa hanaa, pulloon muodostuu kova paine. Toistatte työvaihetta niin kauan ettei tule kaasua. Kun näkyy selkeä faasiraja, voitte alkaa erottaa niitä, Iiris Hakaste opettaa.

Suunnittelua, toistoja, tarkkuutta

Laboratoriotyöskentely on erottamaton osa kemian opiskelua. Kemian peruskurssi -opintojaksolla opiskelijat perehtyvät molekyylin rakenteen ja reaktiivisuuden yhteyteen, kemiallisten reaktioiden ja tasapainojen sekä reaktiomekanismien perusteisiin. Opiskelijat suorittavat synteesejä käyttämällä orgaanisen kemian peruskäytäntöjä ja oppivat, miten teoria yhdistyy käytäntöön. Kurssin jälkeen opiskelija osaa hahmottaa molekyylin rakenteen ja reaktiivisuuden väliset yhteydet.

Yhden tehtävän tavoitteena oli oppia suorittamaan yksinkertainen amiinin ja ketonin välinen kondensaatioreaktio, jossa tuote kiteytyy suoraan ulos reaktioliuoksesta ja on helposti eristettävissä. Välillä tuote jouduttiin uudelleenkiteyttämään siinä olevien epäpuhtauksien vuoksi.

Kurssin suunnitellusta vastaa yliopisto-opettaja Pekka Joensuu. Tuntiopettajana laboratoriojakson aikana työskentelevät Antonia Högnäsbacka ja assistentteina Iiris Hakaste, Lauri Levola, Sami Kulju, Toni Aaltonen, Magda Nosek, Jusri Hassanein ja Liam Gillan.

Opettajilta satelee ohjeita vuorotellen eri ryhmille. Laboratoriossa vetokaappien ilmastointi vetää, kuuluu kohinaa ja suhinaa – ja laboratorioslangia.  Suojalasit, -takit ja käsineet kuuluvat suojavarusteisiin. Ylimääräiset tavarat on jätetty eri käytävään.

– Oletteko tehneet uuttokaavion? Muistakaa avata hana. `Sambaatte´ [ravistatte erlaa] korkki auki niin kauan ettei tule enää kaasua. Sitten kun olette erottaneet ne faasit, teillä on orgaaninen aine. Hyvät uuttokaaviot, Iris!, kaikuu Iiris Hakasten ääni.

Kesätöihin alalle

– Tällä kurssilla opitaan jo miten tehdään kemiaa, kun aiemmin on tehty pelkkää analyysiä. Nyt oikeasti tehdään kemiaa. Se on hyvä, jos haluaa alalle kesätöihin, DI Antonia Högnäsbacka toteaa.

Antonia Högnäsbackan ohjauksessa opiskelijat tekevät suojausryhmän ketonille.

Oskari Martelan ja Samuel Leppäsen mielipide on, että laboratorioissa oppii todella paljon.
– Omia aivoja pitää käyttää. Suunnitellaan itse esimerkiksi, mitä reagenssia käytetään, ja erilaisia labroja on paljon, muun muassa TLC, ohutkerroskromatografia, jolla reaktion etenemistä voi seurata.
 

Vesifaasin pH:n mittauksella pystyttiin tarkistamaan onnistuiko reaktion sammutus.

Trash-2-Cash-hanke kokoaa yhteen eri puolilta Eurooppaa muotoilijoita, tutkijoita, raaka-ainetoimittajia ja tekstiilituottajia.

EU-maissa syntyy joka vuosi yli kolme miljoonaa tonnia tekstiilijätettä. Tämä on kasvava ongelma, johon EU:n Trash-2-Cash-hankkeessa asiantuntijajoukko kehittää koko tuotantoketjun kattavia menetelmiä. Niillä voidaan kehrätä, neuloa, ommella tai muotoilla käytetyistä tekstiilikuiduista korkeatasoisia, uusia innovatiivisia tuotteita.

Aalto-yliopiston ja VTT:n projektin tavoite Trash-2-Cash-ohjelmassa on ympäristöä säästävien ja tehokkaiden menetelmien luominen tekstiilijätteen esikäsittelyyn, puhdistukseen, kuitujen erotteluun ja kuidutukseen.

VTT vastaa projektissa tekstiilikuitujen pilkkomisesta ja jakeiden muokkaamisesta ja selluloosan karbamaattiprosessista. Aalto-yliopistossa nämä tekstiilikuitujen jakeet käsitellään Ioncell-selluloosakuidun valmistusmenetelmällä. Etenkin Ioncell-F-prosessi soveltuu erittäin hyvin selluloosajätteen kierrätykseen. Se on tehokas ja vakaa prosessi, joka mahdollistaa laadukkaiden tekstiilikuitujen valmistamisen myös heikkolaatuisesta jätteestä.
Lisäksi se mahdollistaa selluloosajakeen erottamisen polyesteriseoksesta niin, että polyesterin makromolekyylirakenne säilyy myöhempää käyttöä varten.

Muotoilijat mukana projektissa

Muotoilijoiden merkitys korostuu projektissa, jotta lopputuloksena on laatunsa ja toiminnallisuutensa takia kuluttajia kiinnostavat tuotteet. Tavoitteena on löytää uusia markkinoita ja käyttökohteita kierrätetylle tekstiilikuidulle. Projektin aikana valmistetaan uusia tuotteita yhdessä kaupallisten yhteistyökumppaneiden kanssa.

EU:n Horizon 2020 -ohjelmaan kuuluva Trash-2-Cash-projekti toteutetaan vuosina 2015–2018. Sen kokonaisbudjetti on 8,9 milj. euroa, josta EU:n osuus on 7,9 milj. euroa. Projektiin osallistuu 18 organisaatiota kymmenestä EU-maasta. Projektia koordinoi SP Technical Research Institute of Sweden. Suomesta projektiin osallistuu VTT:n ja Aalto-yliopiston lisäksi lastenvaatteita valmistava Reima.

Aalto-yliopiston ja VTT:n Trash-2-Cash-projekti lyhyesti:

-    VTT esikäsittelee ja puhdistaa poistotekstiilin ja selvittää puuvillan ja polyesterin erotusta
-    Aalto-yliopisto kuiduttaa puuvillaa Ioncell-teknologialla
-    VTT kuiduttaa puuvillaa karbamaattiteknologialla
-    Projektiaikataulu: 6/2015–12/2018
-    Projekti alkoi 6/15 ja päättyy 12/18
-    Projekti on palkittu H&M Foundation Global Change Awardilla helmikuussa 2016
-    Trash-2-Cash: http://trash2cashproject.eu/

Lisätietoja:

Professori Herbert Sixta
Aalto-yliopiston kemian tekniikan korkeakoulu
Puh. 050 3841764, herbert.sixta@aalto.fi
chem.aalto.fi

Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy
Tutkimusprofessori Ali Harlin
Puh. 040 5332179, ali.harlin@vtt.fi

11.2.2016 Puuvillan kierrätyksen mullistava menetelmä voitti H&M Conscious -säätiön Global Change Award -kilpailun

Sopimuksen tarkoitus on vahvistaa Stora Enson ja johtavien akateemisten instituutioiden pitkäaikaista yhteistyötä tutkimuksen, innovaatioiden ja osaamisen kehittämisen kautta.

Stora Enso on allekirjoittanut sopimuksen strategisesta kumppanuudesta kolmen johtavan teknillisen yliopiston kanssa Suomessa ja Ruotsissa. Tarkoitus on vahvistaa Stora Enson ja johtavien akateemisten instituutioiden pitkäaikaista yhteistyötä tutkimuksen, innovaatioiden ja osaamisen kehittämisen kautta.

Strateginen kumppanuus tulee näkymään konkreettisina yhteistyöprojekteina, jotka pohjautuvat Stora Enson ja yliopistojen johdon tiiviiseen keskusteluun. Tutkimusyhteistyön keskeiset osa-alueet ovat biopohjainen kemia, prosessiratkaisut, digitalisaatio, materiaalitekniikka ja design. 

– Sopimusten avulla on tarkoitus sitoa omia tutkimusresurssejamme lähemmäs näitä yliopistoja. Yhteistyö johtavien teknillisten yliopistojen kanssa tukee Stora Enson muutosta uusiutuvien materiaalien yhtiöksi sekä auttaa meitä vahvistamaan asemaamme innovaatioiden parissa, Stora Enson teknologiajohtaja Markus Mannström sanoo.

Kumppanuussopimusten avulla on tarkoitus kehittää myös Stora Enson sisäisiä osaamistarpeita sekä kasvattaa yliopistojen opiskelijarekrytointia.

– Teollisuudenalamme tarjoaa paljon mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Jos pystymme tekemään metsäteollisuudesta entistä houkuttelevamman työpaikan, yhä useammat opiskelijat hakeutuvat teknisiin koulutusohjelmiin. Tästä hyötyvät kaikki mukana olevat osapuolet, Stora Enson henkilöstöjohtaja Lars Häggström sanoo.

Kumppanuussopimukset allekirjoitettiin Aalto-yliopiston, Chalmersin teknillisen korkeakoulun ja Kuninkaallisen teknillisen korkeakoulun kanssa äskettäin ja ne ovat voimassa toistaiseksi.
 

Tekniikan Akatemia TAF jakoi tiistaina 24. toukokuuta miljoonan euron arvoisen Millennium-teknologiapalkinnon yhdysvaltalaiselle biokemistille Frances Arnoldille. Arnoldin uraauurtava innovaatio, suunnattu evoluutio (directed evolution), matkii luonnonvalintaa laboratorio-olosuhteissa. Menetelmällä voidaan luoda uusia ja parempia proteiineja, joita voidaan käyttää hyödyksi esimerkiksi uusiutuvan energian sovelluksissa. Arnoldin innovaatiolla voidaan rakentaa myös entsyymejä entistä tehokkaampaan lääkkeiden valmistukseen. Menetelmällä on luotu useita lääkkeitä, esimerkiksi uudenlainen lääke tyypin 2 diabetekseen.

- Hänen saavutuksensa vihreän kemian alalla ovat erittäin merkittävät ajatellen maapallon tulevaisuutta ja fossiilisten polttoaineiden korvaamista uusiutuvilla luonnonvaroilla, sanoo Aalto-yliopiston synteettisen biologian Adjunct Professor Merja Penttilä, joka oli mukana kansainvälisessä palkintolautakunnassa. 

Arnoldin kehittämät innovaatiot ovat mullistaneet aiemmin hitaan ja kalliin proteiinimuokkauksen, ja hänen menetelmänsä ovat käytössä sadoissa laboratorioissa ja yrityksissä ympäri maailmaa. Muokatuilla proteiineilla korvataan kallista tai fossiilisia raaka-aineita käyttävää tuotantoa muun muassa polttoaineiden, paperituotteiden, lääkkeiden, tekstiilien sekä maataloudessa käytettävien kemikaalien valmistuksessa.

Frances Arnold on ensimmäinen Millennium-teknologiapalkinnon saanut nainen. Palkinto myönnettiin nyt seitsemättä kertaa.

Lisätietoja:

Tekniikan Akatemia TAF verkkosivuilla (taf.fi)

Millennium-teknologiapalkinto on suomalainen tunnustus ihmisten elämänlaatua ja kestävää kehitystä edistävän teknologian kehittäjille. Palkinnon myöntää joka toinen vuosi riippumaton säätiö Tekniikan Akatemia TAF. Palkittavan innovaation valitsee Tekniikan Akatemian hallitus kansainvälisen palkintolautakunnan ehdotuksesta.

Aalto-yliopisto on Tekniikan Akatemian strateginen kumppani ja mm. tekee ehdotukset uusista jäsenistä palkinnon kansainväliseen palkintolautakuntaan.

Lukuvuosimaksut koskevat EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevia kandidaatti- ja maisteriopiskelijoilta, jotka saavat opiskeluoikeuden 1.8.2017 tai sen jälkeen alkavaan vieraskieliseen tutkintokoulutukseen. Yliopiston rehtorin allekirjoittaman päätöksen mukaan englanninkielisessä kandidaattitutkintoon johtavassa International Business BScBA-koulutusohjelmassa lukuvuosimaksu on 12 000 euroa ja maisteritutkintoon johtavissa ohjelmissa 15 000 euroa lukuvuodessa. Aallossa on reilu viisikymmentä maisteriohjelmaa, joiden opetuskieli on englanti sekä yksi englanninkielinen kandidaattiohjelma.

Lukuvuosimaksujen käyttöönotto perustuu yliopistolain muutokseen, joka astui voimaan 1.1.2016. Muutoksen myötä lukuvuosimaksut ovat pakollisia EU-/ETA-alueen ulkopuolisille opiskelijoille, jotka osallistuvat muuhun kuin suomen- tai ruotsinkieliseen tutkintokoulutukseen kandidaatti- ja maisteriohjelmissa. Maksujen periminen on pakollista viimeistään syksystä 2017 alkaen.

Lukuvuosimaksuista saadut rahat käytetään opetuksen ja oppimispalveluiden kehittämiseen, opettajien koulutukseen sekä apurahajärjestelmän rakentamiseen ja ylläpitoon. Lisäksi osa lukuvuosimaksutulosta kanavoidaan apurahoina takaisin opiskelijoille. Lukuvuosimaksujen taso tarkistetaan vuosittain. Mahdolliset tarkistukset koskevat muutoksen jälkeen opintonsa aloittavia.

Lukuvuosimaksuihin liittyvä apurahajärjestelmä

Lukuvuosimaksujen käyttöönoton lisäksi uudistetussa yliopistolaissa edellytetään, että yliopistolla on apurahaohjelma maksulliseen tutkinto-ohjelmaan osallistuvien opiskelijoiden tukemiseksi. Aallossa apuraha muodostuu lukuvuosimaksun maksuhuojennuksesta (waiver). Apurahapäätökset tehdään ohjelmiin valittujen opiskelijoiden akateemisen arvioinnin perusteella. Apurahajärjestelmän yksityiskohdista päätetään myöhemmin. Aaltoon rakennetaan myös kannustinapurahajärjestelmä, joka palkitsee opintojen etenemisestä.

Lisätietoja:

Lukuvuosimaksut ja apurahat

Eija Zitting, oppimispalveluiden päällikkö
eija.zitting@aalto.fi
p. 050 364 7778

Öljypisara siirtyy itsestään putoamiskohdasta haluttuun paikkaan mikrokokoisten viivojen ohjaamana. Videon tekijät: Ville Jokinen, Visa Noronen, Sebastian Röder

Pinnoille tehdään uurteita, jotka ovat kymmenesosan ihmisen hiuksen paksuudesta. Kun öljypisara tippuu pinnalle, pisara liukuu säteittäisten uurteiden määrittämään suuntaan. Pinnan kehittäminen avaa uusia mahdollisuuksia nesteiden siirtämiseen sähköttömästi sekä laitteiden suojaamiseen saastuttavilta öljypisaroilta.

– Me kehitimme pintoja, jotka pystyvät siirtämään öljypisaroita pintajännityksen avulla. Kaikki pisarat, jotka tippuvat minne tahansa pintakuvioinnin alueelle, siirtyvät itsestään hyvin tarkasti kuvioinnin keskelle, kertoo tutkijatohtori Ville Jokinen.

– Vaikka pintojen käsittely on jo mahdollistanut vesipisaroiden hallinnan, öljypisaroiden ohjaaminen on pysynyt haasteena, koska öljyn pintajännitys on niin pieni, selittää tutkijatohtori Xuelin Tian.

Öljypisara siirtyy itsestään putoamiskohdasta haluttuun paikkaan mikrokokoisten viivojen ohjaamana. Kuva: Ville Jokinen / Aalto-yliopisto

Uudet pinnat pystyvät liikuttelemaan myös muita matalan pintajännityksen nesteitä öljyn lisäksi. Niillä liikkuvat niin vesi, viini kuin puhdas etanolikin. Nesteiden liikuttelua haluttuun suuntaan pintajännitysvoimien avulla tapahtuu myös luonnossa. Ilmiö on tuttu esimerkiksi kaktuksen piikeistä ja aavikon kuoriaisista. Tutkijoiden mielessä on useita mahdollisia sovelluskohteita teollisuudessa.

– Ilmiötä voisi hyödyntää muun muassa suojaamaan laitteiden tärkeimpiä ja herkimpiä alueita. Voimme saada esimerkiksi päälle pudonneet haitalliset öljypisarat liikkumaan pois laitteiden tärkeiltä ja herkiltä alueilta. Näin voidaan pitää esimerkiksi mustesuihkutulostuksen laatu korkeampana, sanoo professori Robin Ras.

Artikkeli: Juan Li, Qi Hang Qin, Ali Shah, Robin H. A. Ras, Xuelin Tian, Ville Jokinen: Oil droplet self-transportation on oleophobic surfaces. Science Advances 2016. DOI 10.1126/sciadv.1600148

Linkki artikkeliin (advances.sciencemag.org)

Yhteystiedot:

Tutkijatohtori Ville Jokinen
Aalto-yliopisto
Puh. 040 587 0425
ville.p.jokinen@aalto.fi

Professori Robin Ras
Aalto-yliopisto
Puh. 050 432 6633
robin.ras@aalto.fi
http://physics.aalto.fi/smw

Valokuvassa iGem-kilpailutiimin Aalto-yliopiston opiskelijat. Kuva: Pezhman Mohammadi / Aalto-yliopisto.

Miten leivinhiivalla voitaisiin ratkaista sinileväongelma? Tätä ovat pohtineet Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston opiskelijoiden joukkue, joka osallistuu kansainväliseen synteettisen biologian alan iGem-kilpailuun syksyllä.

Normaaleista eliöistä löytyy paljon erilaisia ominaisuuksia, jotka ovat evoluution myötä hioutuneet tehokkaiksi. Esimerkiksi hämähäkin verkot voivat olla terästäkin vahvempia ja joillakin bakteereilla on kyky hyödyntää tiettyjä haitallisia aineita. Synteettisen biologian avulla voidaan ottaa luonnosta normaalisti löytyviä ominaisuuksia ja hyödyntää niitä teollisuudessa esimerkiksi uusien parempien materiaalien kehittämisessä tai lääketieteessä uusien parannuskeinojen löytämiseksi esimerkiksi syöpään.

Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston joukkue käyttää synteettisen biologian keinoin muokattua leivinhiivaa sinilevän myrkkyjen havaitsemiseen ja poistamiseen. Tavoitteena on kehittää testi, joka tunnistaa myrkyt, leivinhiivan entsyymi puolestaan hajottaa myrkyt.

Tieteen tekemistä oikeassa elämässä

Kilpailun huipentava Giant Jamboree on 27.–31.10.2016 Bostonissa, mutta itse kilpailu alkoi jo keväällä ja jatkuu Bostoniin asti. Ryhmä aloitti maaliskuun alussa ideoimaan projektia. Kevään aikana he ovat kehittäneet ideaa ja nyt kesällä ryhmä on päässyt tekemään kunnolla töitä laboratoriossakin.

– Kilpailuun osallistuminen on ainutlaatuinen mahdollisuus päästä kokemaan millaista tieteen tekeminen on oikeassa elämässä. Samalla pääsee oppimaan asioita myös muilta aloilta. Joukkueessa on biotekniikan ja kemian tekniikan lisäksi myös esimerkiksi matemaatikkoja, joukkueen kapteenina toimiva Laura Laiho toteaa. Aalto-yliopistosta kilpailuun osallistuvat Pihla Savola, Emilia Broman, Saara Hiltunen, Hele Haapaniemi, Antti Koistinen ja Rashad Ismayilzada.

Kilpailuun on rekisteröitynyt yli 300 joukkuetta ja kilpailijoita on tuhansia. Osallistujat pääsevät samalla verkostoitumaan alan tekijöiden kanssa niin Suomessa kuin kansainvälisestikin ja luomaan kontakteja alan tulevien tekijöiden kanssa.

Aalto-yliopiston kemian tekniikan korkeakoulu julistaa haettavaksi Tapani Järvisen ympäristöteknologiarahastosta 10.000 euron suuruisen apurahan.

Apuraha myönnetään ansioituneelle ympäristöteknologian osaajalle tutkimus- ja kehitystyöhön. Apurahan tarkoituksena on edistää teollisuuden ympäristöteknologian tutkimusta ja tutkimustulosten hyödyntämistä teknologiatuotteina ja -palveluina.

Vapaamuotoinen hakemus toimitetaan rahaston asiamiehelle viimeistään 7.12.2016 klo 16:00 ensisijaisesti sähköpostilla (pdf-tiedostoina) osoitteeseen pirjo.muukkonen@aalto.fi viestiin viitteeksi Tj. Järvisen rahasto tai postitse osoitteella Aalto-yliopisto, Kemian tekniikan korkeakoulu, Pirjo Muukkonen, PL 16 100, 00076 Aalto ja kuoreen merkintä Tj. Järvisen rahasto.

Hakemuksesta tulee käydä ilmi hakijan henkilötiedot ja apurahan käyttösuunnitelma (tutkimussuunnitelma max 2xA4) ja sen liitteenä tulee olla hakijan CV julkaisuluetteloineen.

Lisätietoja antaa rahaston asiamies talouspäällikkö Pirjo Muukkonen, puh. 050 344 2645, pirjo.muukkonen@aalto.fi.

Viime vuonna apuraha myönnettiin professori Jyri Seppälälle tunnustuksena toiminnasta ympäristöteknologian osaajana. Lue lisää >>

Juhannuksen jälkeen Otaniemen auringon alla hymyili tyytyväinen jatko-opiskelijoiden ryhmä. Kemisteistä, metallurgeista ja ympäristötietelijöistä koostuvat joukko oli tullut eri Euroopan maista jatko-opiskelukurssin viimeiseen vaiheeseen. Kolmepäiväisen Summer ja Idea Camp -osuuden aikana he viimeistelivät yrityksille tekemänsä projektinsa, kuulivat asiantuntijaluentoja ja saivat oppia pitchauksessa.

Circular Economy Entrepreneurship in System Integrated Metals Processing (CEE SIMP) järjestettiin ensimmäistä kertaa viime keväänä. Aikaisemmin jatko-opiskelijoille ei ole ollut tarjolla kurssia, jossa yhdistetään sekä kiertotalouden, metallien prosessoinnin että yrittäjyyden teemoja. Kurssille valittiin kaksikymmentä opiskelijaa kymmenestä eri Euroopan maasta. Aluksi he työskentelivät yhdessä virtuaalisina tiimeinä ja kesäkuussa tapasivat vihdoin toisensa muutenkin kuin verkon välityksellä. Yhteisten päivien aikana kurssilaiset oppivat ymmärtämään, miten materiaalien käytöllä on isoja taloudellisia, poliittisia, sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä vaikutuksia tämän päivän globaaleilla markkinoilla.

Pitchaus oli uutta

Opiskelijat saivat yrityksiltä toimeksiannon pohtia liikeideoita, jotka liittyvät metallin prosessoinnissa syntyviin sivuvirtoihin. Nämä liikeideat piti esittää lyhyesti ja vakuuttavasti pitchaus-kilpailussa yrityspartnereista koostuvan kokeneen tuomariston edessä. Kilpailun voittajajoukkueen työ liittyi teräksen valmistuksessa syntyvään jätteeseen, joka nykyisin viedään kaatopaikalle. Tämä jäte sisältää hiiltä, rautaa ja sinkkiä, eikä sitä voi hyödyntää sellaisenaan. Ratkaisuksi ryhmä keksi käyttää menetelmää, jolla sinkki saadaan uutettua pois lietteestä. Käytetyt kemikaalit voidaan kierrättää, joten lähes mitään ei mene hukkaan. Näin jäljelle jäävää hiilen ja raudan seosta voidaan käyttää uudelleen teräksen raaka-aineena.

Voittajajoukkueen jäsenen Antti Pietiläisenkin mielestä pitchaus oli yksi kurssin parhaimmasta annista. ”Muuta hyvää kurssissa oli se, että pääsimme pohtimaan yritysten oikeita ongelmia monialaisessa ryhmässä. Oma ajattelu tulee helposti tunkkaiseksi, kun katsoo asioita aina samasta näkökulmasta. Nyt pääsin keskustelemaan ajatuksistani muiden alojen edustajien kanssa. Kurssi oli piristysruiske omalle ajattelulle.”

Voittajajoukkue saa syksyllä yritysvalmennusta EIT RawMaterials-partnereilta, ja joukkueen jäsenet pääsevät kehittämään mahdollisia liikeideoitaan eteenpäin.

Jatkoa luvassa

Kurssilla käytettiin useita opiskelutekniikoita ja -ympäristöjä. Virtuaalitiimien työskentely lähti hyvin käyntiin, ja kurssilla käytiin monipuolista keskustelua eritaustaisten opiskelijoiden välillä. Kurssin johtaja professori Ainomaija Haarlasta oli mahtavaa nähdä, miten ryhmistä muodostui tiimejä todella nopeasti, vaikka he tapasivat varsinaisesti ensimmäisen kerran vasta kesäkuussa.

”Olen todella tyytyväinen pilottikurssin tuloksiin. Pitchaus-kilpailussa yrittäjähenkisyys oli selvästi läsnä, kun tiimit vakuuttivat puheellaan asiantuntijaraatia. Suoritus oli loistava, varsinkin kun monelle tämä oli ensimmäinen pitchaus-kerta ja pitching-koulutus oli pidetty vain edellisenä päivänä”, Ainomaija Haarla innostuu.

Kurssin rahoitti EIT RawMaterials, joka on EU:n alaisen Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti EIT:n rahoittama mineraalialan innovaatiokeskittymä. Kurssi sai rahoitusta kahdeksi vuodeksi ja ensi kevääksi rahoitusta vielä kasvatettiin, jotta kurssille voidaan valita 30 opiskelijaa. 

”Ulkopuolista rahaa on saatavissa myös opetukseen ja vieläpä onnistumisen jälkeen lisää rahaa sisäänoton kasvattamiseen. Voin olla tästä hyvin ylpeä aaltolaisten puolesta”, Ainomaija Haarla toteaa tyytyväisenä.

Tohtoritutkinnon merkitys on muuttunut vuosikymmenien aikana ja sen suorittaminen oli aikoinaan mahdollinen vain harvoille. Useimmiten tohtorintutkinnon suorittanut jäi akateemiselle uralle. Nykyään suurin osa tohtoreista tekee uransa julkisella sektorilla ja elinkeinoelämässä. Vaikka tohtoreiden määrä on kasvanut, heidän yhteiskunnallinen merkityksensä on entistä suurempi.

”Nuoret tohtorit ovat avainasemassa yliopiston tutkimustulosten ja tutkimusosaamisen viemisessä akateemisesta maailmasta muun yhteiskunnan käyttöön. Tohtorin osaamisella ja asenteella on ratkaiseva merkitys Suomen tulevaisuudelle”, sanoo dekaani Jouko Lampinen Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulusta.

Kunniatohtorit ja riemutohtorit mukana juhlinnassa

Promootiossa promovoidaan vuoden 2014 promootion jälkeen valmistuneiden tohtoreiden lisäksi yksitoista uutta kunniatohtoria. Tulevat tekniikan kunniatohtorit ovat professori Pedro Echenique, professori Nader Engheta, akateemikko Riitta Hari, professori Akira Isogai, diplomi-insinööri Ilkka Kivimäki, vuorineuvos Matti Lievonen, emeritusprofessori Yukitaka Murakami, professori Pei Gang, insinööriprikaatikenraali Kari Renko, professori Magdalena Salazar Palma ja professori Mirja Salkinoja-Salonen.

Tämän vuoden promootioon osallistuu myös pieni joukko riemutohtoreita. Riemutohtorin arvonimen voi saada henkilö, jonka valmistumisesta tohtoriksi on kulunut vähintään 50 vuotta.

Promootio on yliopiston arvokkain juhlatilaisuus. Promootiossa vihitään, eli promovoidaan eri tieteenalojen tohtoreita ja kunniatohtoreita ja osassa yliopistoja myös maistereita. Ajatuksena on, että tutkinnon suorittaneet otetaan promootiossa tiedeyhteisönsä täysivaltaisiksi jäseniksi ja esitellään yhteisölle.

Iloiset luennoitsijat sekä takarivissä vasemmalla rehtori Tuula Teeri ja provosti Ilkka Niemelä ja takarivissä oikealla vararehtori Eero Eloranta. Kuva Heli Sorjonen

Tenure track -urajärjestelmän kautta nimetyt vakituiset Associate- tai Full-tason professorit luennoivat omasta tutkimus- ja opetusalastaan 12.10.2016. Videot ovat katsottavissa Aalto-yliopiston Youtube-kanavassa. Luennot ovat englanninkielisiä.

"Does the gender composition of scientific committees matter?"
Manuel Bagues, Kauppakorkeakoulu, taloustieteen laitos

“Magnetic materials as part of the electromechanical energy conversion”
Anouar Belahcen, Sähkötekniikan korkeakoulu, sähkötekniikan ja automaation laitos
Lue myös Anouar Belahcenin haastattelu: Karkaavien wattien metsästäjä

“Algorithms and computation”
Petteri Kaski, Perustieteiden korkeakoulu, tietotekniikan laitos

“Biohybrid materials: where synthesis meets biology”
Mauri Kostiainen, Kemian tekniikan korkeakoulu, biotekniikan ja kemian tekniikan laitos

“Aesthetics in three (easy?) steps”
Ossi Naukkarinen, Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, taiteen laitos
Lue myös Ossi Naukkarisen haastattelu: Estetiikan professori sukeltaa big dataan

"Computational image synthesis and analysis”
Jaakko Lehtinen, Perustieteiden korkeakoulu, tietotekniikan laitos

“Auctions and information”
Pauli Murto, Kauppakorkeakoulu, taloustieteen laitos

“Imaging brains in action”
Lauri Parkkonen, Perustieteiden korkeakoulu, neurotieteen ja lääketieteellisen tekniikan laitos

"Design of marine structures meets continuum mechanics”
Jani Romanoff, Insinööritieteiden korkeakoulu, konetekniikan laitos
Lue myös Jani Romanoffin haastattelu: Wannabe-toimitusjohtajasta tulikin jäärä huippututkija

“Role of software in digital transformation”
Kari Smolander, Perustieteiden korkeakoulu, tietotekniikan laitos

“Antennas enabling the wireless world”
Ville Viikari, Sähkötekniikan korkeakoulu, radiotieteen ja -tekniikan laitos

“Wood – the material of the future”
Monika Österberg, Kemian tekniikan korkeakoulu, puunjalostustekniikan laitos
Lue myös Monika Östergin haastattelu: Monika Österberg koulii puusta öljyn haastajaa

Suomalaisten Kemistien Seura (SKS) on palkinnut Laura Elomaan erinomaisesta kemian alan väitöskirjastaan. Laura Elomaa teki jatko-opintonsa Aalto-yliopiston kemian tekniikan korkeakoulussa professori Jukka Seppälän ohjauksessa vuosina 2010–2015. Hänen väitöskirjansa nimi on ‘Synthesis of biodegradable photocrosslinkable polymers for 3D fabrication of tissue engineering scaffolds and hydrogels by stereolithography’.

”Lauran väitöskirjan aihe liittyy polymeeritieteeseen, tarkemmin sanottuna uusien biopolymeerien syntetisointiin lääketieteellisen kudosteknologian tarpeet huomioiden. Erityisesti on pyritty aikaansaamaan uusia bioaktiivisia polymeerejä, jotka olisivat soveltuvia stereolitografiaan perustuvaan 3D-tulostukseen”, Jukka Seppälä kertoo.

Laura Elomaa syntetisoi tutkimuksessaan uusia poly(esteri-co-depsipeptidejä) ja sai niistä aikaan valokovetteisia, sekä osoitti niiden olevan bioaktiivisia.

Jukka Seppälä kertoo, että oleellisen osan väitöskirjatyöstään Laura Elomaa teki Stanfordin yliopistossa Kaliforniassa professori Peter Yangin tutkimusryhmässä, jolloin muodostui hyvä silta Aalto-yliopiston ja Stanfordin yliopiston välille. Yksi väitöskirjan julkaisuista perustuu Laura Elomaan Hollannissa Twenten yliopistossa professori Dirk Grijpman laboratoriossa tehtyyn diplomityöhön. Aalto-yliopisto ja Stanfordin yliopisto ovat yhdessä hakeneet patenttia tutkimuksessa kehitetylle polymeeriperheelle.

Tällä hetkellä Laura Elomaa työskentelee tutkijatohtorina Saksassa.

Kompan palkinnon saajat vuoden 2015 kemian alan väitöskirjoista julkistettiin SKS:n kokouksessa 23.11.2016.

Gustaf Komppa (28.7.1867–20. 1.1949) on yksi Suomen kaikkien aikojen arvostetuimmista kemisteistä. Professori Komppa teki lähes viisi vuosikymmentä kestäneen elämäntyön Teknillisen korkeakoulun kemian opettajana ja tutkijana. Hänen kuuluisin saavutuksensa on Kamferin synteesi.

Kemian tekniikan korkeakoulun entiset neljä laitosta ovat yhdistyneet kolmeksi laitokseksi, jotka ovat:

Biotuotteiden ja biotekniikan laitos
Institutionen för bioprodukter och bioteknik
Department of Bioproducts and Biosystems

Kemian ja materiaalitieteen laitos
Institutionen för kemi och materialvetenskap
Department of Chemistry and Materials Science

Kemian tekniikan ja metallurgian laitos
Institutionen för kemiteknik och metallurgi
Department of Chemical and Metallurgical Engineering

Vuoden alusta myös korkeakoulun englanninkielinen nimi muuttui. Nimi School of Chemical Technology muuttui muotoon School of Chemical Engineering. Muutoksen taustalla on se, että uusi nimi on linjassa Aallon muiden korkeakoulujen nimien sekä alan kansainvälisten käytäntöjen kanssa.

Lue lisää uusista laitoksista

Alexander Frey mietti pitkään, tehdäkö tutkimusta teollisuudessa vai akateemisessa maailmassa – ja valitsi jälkimmäisen suuremman vapauden takia. Kuva: Anni Hanén

Professori Alexander Frey, mitä tutkit ja miksi?

Tutkin ryhmäni kanssa sitä, miten hiivojen avulla voidaan niitä räätälöimällä valmistaa erilaisia tuotteita. Hiivat ovat paitsi edullisia myös robusteja organismeja, mistä on hyötyä esimerkiksi biopolttoaineiden tuotannossa, jossa monet muut organismit kuolisivat korkean alkoholipitoisuuden ja lähtöaineena käytettävien jätteiden prosessoinnissa syntyvien myrkyllisten yhdisteiden takia.

Biopolttoaineiden lisäksi hyödynnämme hiivoja muun muassa terapeuttisten, eli lääkkeinä käytettävien, proteiinien valmistuksessa.  Moni ei varmasti tiedä, että esimerkiksi insuliinia on valmistettu jo kolmekymmentä vuotta hiivojen avulla. Koska hiiva tuottaa luonnostaan ainoastaan etanolia, sen muokkaaminen esimerkiksi syövän vasta-aineiden valmistajaksi on hyvin monimutkainen prosessi. Uusien lääkevalmistusmenetelmien löytäminen on kuitenkin välttämätöntä, sillä terveydenhoitomenot kasvavat koko ajan, eikä yhteiskunta pysty tarjoamaan parasta hoitoa ja uusimpia lääkkeitä kaikille, ellei kustannuksia saada alas.

Miten sinusta tuli tutkija?

En varsinaisesti suunnitellut tutkijan uraa. Opintojen loppuvaiheessa harjoituskurssit ja etenkin työharjoittelut sytyttivät sitten sen kipinän, että hei, tätä haluan tehdä. Mietin silti pitkään, tehdäkö tutkimusta teollisuudessa vai akateemisessa maailmassa – ja valitsin jälkimmäisen suuremman vapauden takia. Teollisuudessa tiukat tavoitteet tulevat yleensä ylhäältä; yliopistossa voit valita tutkimuksesi suunnan sen perusteella, mitä pidät tärkeänä ja kiinnostavana. Paineita toki on täälläkin, mutta ne tulevat ennen kaikkea itseltä.

Mitkä ovat olleet urasi kohokohdat?

Yksi kohokohta oli professuurin vahvistaminen – onhan se osoitus siitä, että ulkopuolisten asiantuntijoiden muodostama paneeli on nähnyt, että teet erittäin hyvää työtä.

Muuten yksittäisten huippuhetkien poimiminen jatkuvana prosessina ja kehittymisenä näkemästäni työstä on vaikeaa. Oli tietenkin hienoa, kun ensimmäinen oman tutkimusryhmäni jatko-opiskelija väitteli tohtoriksi. Ja opettamisessa tulee eteen paljon palkitsevia hetkiä, kun oppilaat tulevat vaikka kiittämään vetämiäni projektikursseja.

Mitkä ovat tutkijan tärkeimmät ominaisuudet?

Tutkija tarvitsee vahvan tahdon ja aidon kiinnostuksen siihen, mitä tekee – sitä ei voi oppia, vaan sen pitää olla valmiina.

Pitää myös sietää turhautumista, sillä tutkimuksen tekeminen ei ole suoraviivaista puuhaa. Monet kokeet menevät pieleen, mutta ne eivät ole epäonnistumisia vaan oppimista.

Mitä odotat tulevaisuudelta?

Vakinaista professuuria edeltänyt viiden vuoden määräaikaisuus oli stressaavaakin aikaa, koska tiesin koko ajan, että vakinaistamiseen vaadittiin tietty määrä tuloksia. Nyt ei tarvitse pelata ihan niin varman päälle, vaan voimme ryhmäni kanssa tavoitella isompia juttuja, joihin liittyy myös enemmän riskejä. Ja on hienoa voida vahvistaa oma jalanjälkeni; pystyä sanomaan, että tämä on minun ja ryhmäni erikoisala, jossa olemme hyviä.

Alexander Frey ja muut Aalto-yliopiston uudet vakinaistetut professorit kertovat tutkimuksestaan monialaisessa iltapäivässä 15. maaliskuuta klo 14.15 alkaen. Tervetuloa!

Katso luentojen ohjelma täältä

Tiheysfunktionaaliteoria osoittaa hiilinanoputken stabiloivan yksittäisiä platina-atomeja, joiden pinnalla vedynkehitysreaktio tapahtuu tehokkaammin kuin perinteisesti käytettyjen platinananopartikkelien.

Kallis platina on yksi uusiutuvan energian käytön yleistymisen pullonkauloista. Platinaa tarvitaan sähköenergiaa kemialliseksi yhdisteeksi varastoivan elektrolyyserin katalyyttinä, ja se on tärkeä myös monissa teollisissa kemian prosesseissa, polttokennoissa ja autojen katalysaattoreissa.

Nyt Aalto-yliopiston tutkijat ovat kehittäneet professori Tanja Kallion ja professori Kari Laasosen johdolla valmistusmenetelmän, jolla päästään yhtä hyviin tuloksiin kuin kaupallisella materiaalilla mutta alle sadasosalla sen platinamäärästä. Menetelmä perustuu hiilen nanoputken erityisominaisuuksien hyödyntämiseen.

”Hiilen nanoputken pinnalle sähkösaostettu platina muodostaa parin atomin kokoisia partikkeleita, kun se muiden materiaalien, kuten grafeenin, pinnalla kasautuu suuremmiksi nanopartikkeleiksi”, Tanja Kallio selittää.

”Uskomme tämän johtuvan siitä, että kaareutuvassa pinnassa hiilen atomit ovat jännittyneessä tilassa, jolloin ne mielellään stabiloivat platinaa pinnalle ja platina-atomit pysyvät näin pieninä, katalyyttisesti aktiivisina partikkeleina. Mallinnuksemme osoitti, että mitä jännittyneemmät hiilen sidokset ovat, sitä paremmin platina stabiloituu. Pienemmissä putkissa kaareutuminen ja siten jännitys on voimakkaampi, joten nanoputken halkaisijallakin on merkitystä.”

TEM- (tunnelointielektronimikroskooppi) kuva hiilinanoputkesta (tumma), jonka pinnalla platinaklusterit erottuvat kirkkaina täplinä.

Kolmasosa hinnasta

Elektrolyyserissä sähköenergia varastoidaan vedyn kemialliseksi sidosenergiaksi. Käytännössä sitä hyödynnetään varastoimaan kausiluontoista energiaa, kuten tuulivoimaa, jolloin pystytään tasaamaan kysynnän ja tuotannon välisiä eroja. Koska elektrokatalyytti muodostaa noin kolmasosan elektrolyyserin hinnasta, tarvittavan platinamäärän pieneneminen tekisi prosessista selvästi edullisemman.

”Hinnan lisäksi platinan ongelma on sen saatavuus. Platina on EU:n kriittisten raaka-aineiden listalla, mikä tarkoittaa, että sen käyttö on ongelmallista joko harvinaisuuden tai geopoliittisten ongelmien takia. Siksi EU onkin ottanut tavoitteekseen sen käytön vähentämisen”, Kallio kertoo ja korostaa, että heidän kehittämänsä elektrokatalyytti on osoittanut toimivuutensa vasta laboratoriossa.

”Se on stabiili ja kestää pitkän ajan pienessä mittakaavassa ja huoneenlämpötilassa. Seuraava askel on skaalata tuotantoa suuremmaksi ja testata elektrokatalyytin toimivuutta käytännön sovelluksissa, joissa myös lämpötila on usein korkeampi.”

Artikkeli julkaistiin ACS Catalysis -tiedejulkaisussa. Linkki artikkeliin (pubs.acs.org)

Lisätietoja:

Professori Tanja Kallio
p. 050 563 7567
tanja.kallio@aalto.fi

Professori Kari Laasonen (mallinnus)
p. 040 557 0044
kari.laasonen@aalto.fi