”Haluamme ymmärtää molekyylitasolla, miten luonnon eri materiaalit ovat rakentuneet. Tutkimme sitä, miten molekyylitason ominaisuudet ja niiden vuorovaikutukset vaikuttavat materiaalien ominaisuuksiin. Tätä tietoa käytetään halutunlaisten materiaalien tuottamiseen”, professori Linder kertoo.
Proteiinit ovat yksi tärkeä tutkimuskohde koska niiden rakennetta voi modernin bioteknologian avulla muokata helposti. Selluloosa on myös yksi tärkeä tutkimuskohde. Esimerkiksi nanoselluloosan ja silkkiproteiinin pohjalta kehitetään kuituja, joille voidaan molekyylien itseorganisoitumista hyödyntäen räätälöidä erityisominaisuuksia.
Luonto tarjoaa inspiraation materiaalien kehittämiselle
Luonnonmateriaaleista löytyy kiinnostavia esimerkkejä miten samalla voidaan saavuttaa lujuutta ja sitkeyttä. Esimerkkejä hyvistä luonnonmateriaaleista ovat mm. simpukankuori ja silkki. Luonnonmateriaalien pojalta tuotetut uudet materiaalit ovat yksinkertaisempia kuin luonnonmateriaalit mutta ne voivat olla toiminnallisuudeltaan parempia, koska niiden tiettyä ominaisuutta voidaan muokata. Tutkimuksen perustana on ilmiöiden ymmärtäminen. Tutkimusta tehdään kuitenkin aina mahdolliset sovellukset mielessä.
Voivatko ne toimia?
Luonnonmateriaaleja kohtaan on esitetty epäluuloja, että ne eivät toimi, eivät kestä tai vaikka homehtuvat.
”Esimerkiksi sellu on molekyylitasolla lujempaa kuin teräs. Lisäksi eri materiaaleilla kuten villalla, puuvillalla, silkillä ja nahalla on eri käyttötarkoituksia. Ne kestävät sen ajan kuin on tarkoituskin. Toinen epäluulo liittyy siihen, että näitä materiaaleja olisi vaikea tuottaa teollisesti. Biotekniikka on kuitenkin kehittynyt paljon ja esimerkiksi etanolia tuotetaan jo nyt isoja määriä teollisesti”, professori Linder toteaa.
Katso Professori Markus Linderin avajaisluento YouTubesta:
http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=wbQOGjML0_Y