Professori Mauri Kostiaisen johtamassa biohybridimateriaalien tutkimusryhmässä oli aihetta juhlaan viime kesänä, kun virusten järjestäytymistä käsittelevä artikkeli julkaistiin arvostetussa Nature Communications -lehdessä. Tutkimusta artikkelissa julkaistujen tulosten eteen tehtiin kahden vuoden verran, ja julkaisuprosessi vei vielä puoli vuotta ennen kuin tuo uskomaton ja upealta tuntuva artikkelin julkaisuhetki koitti. Pitkä prosessi mutta sen arvoinen, koska täysin uuden tekeminen motivoi molempia.
”Tutkijan työssä tulee pieniä onnistumisia aina, kun kohtaa ongelman, johon ei heti keksi ratkaisua. Silloin tulee tunne, että haluan ymmärtää edessäni olevan ongelman. Kokeilemalla uusia lähestymistapoja asiassa voi päästä eteenpäin”, Ville kertoo.
Tutkimuksen teon alkaessa tutkijat eivät tarkalleen tiedä, mihin suuntaan tutkimus etenee ja mihin lopputulokseen tarkalleen päästään. Ihan tyhjältä pöydältä ei kuitenkaan lähdetä liikkeelle, vaan tutkittavasta asiasta on jo olemassa jokin käsitys. Ensiksi tutustutaan siihen, mitä aiheesta on aikaisemmin tutkittu.
”Aikaisemmin tehdyt tutkimukset erityyppisistä viruksista antavat ideoita, miten voimme omaa tutkimustamme suunnata. Voimme kokeilla toisissa artikkeleissa käytettyä lähestymistapaa, mutta esimerkiksi vaihtaa kokeiden olosuhteita ja komponentteja”, Joona toteaa.
Yleensä ensimmäiset kokeet eivät onnistu, mutta ne antavat tärkeää tietoa, mihin suuntaan kannattaa jatkaa. Edistystä tapahtuu yrityksen ja erehdyksen kautta. Tutkimus on pitkälti kokeilemista. Ville sanookin olevansa ammatiltaan kokeilija.
Tieteelliset lehdet on tunnettava hyvin
Alun perin tutkijoilla oli tarkoitus tehdä tutkimusta nopealla aikataululla ja myös julkaista nopeasti, mutta tutkimuksen edetessä huomattiin, että tulokset ovat niin mielenkiintoisia, että tutkimusta kannatti jatkaa. Tutkimusryhmässä mietittiin yhdessä, mikä olisi paras lehti, jolle artikkelia voisi tarjota.
”Lehdet on tunnettava hyvin. Johonkin otetaan vain tutkimusta, josta on sovellus olemassa, toisissa korostuu perustutkimus. On tärkeää osata kirjoittaa niin, että tutkimuksen merkitys välittyy lukijalle helposti”, Joona kertoo ja Ville lisää:
”Kannattaa aina pyrkiä julkaisemaan mahdollisimman hyvässä lehdessä. Kun artikkeli julkaistaan hyvätasoisessa lehdessä, se on palautetta tutkijoille, että tutkimuksen tulokset ovat olleet kiinnostavia muidenkin mielestä.”
Tutkimuksen teossa käytettiin sekä röntgenpienkulmasirontalaitetta että elektromikroskooppia. Useamman menetelmän käyttäminen oli tärkeää tulosten luotettavuuden kannalta.
”Tutkimuksen luotettavuutta lisää monen eri tutkimusmenetelmän käyttäminen. Elektronimikroskoopilla saadaan yksityiskohdat paremmin selville. Mikroskoopin antamat kuvat auttavat myös datan analysoinnissa. Yksistään mikroskoopin käyttäminen ei kuitenkaan riitä, koska sillä näyte nähdään tarkasti vain pieneltä alueelta, kun taas röntgensironnanavulla saadaan tietoa koko näytteen alalta”, röntgensirontaa jo maisteriopinnoissaan käyttänyt Ville kertoo.
Tiimi on tärkeä
Molemmat tohtorikoulutettavat painottavat sitä, että tutkimusta ei voi tehdä yksin. Siihen tarvitaan hyvä tiimi, jossa jokaisella on oma erikoisosaamisensa: Villellä se on fysiikka ja Joonalla kemia. Molemmat kehuvat sekä oman tutkimusryhmänsä henkeä että Aallon tutkimuskulttuuria, jossa yhteistyötä tehdään yli tutkimusryhmärajojen, ollaan avoimia eikä pantata omia ideoita.
”Koska jokaista tarvitaan tulosten saamiseksi, kukaan ei voisikaan jatkaa tutkimusta yksin toiselta kopioitujen ideoiden turvin”, tohtorikoulutettavat toteavat.
Artikkelien julkaisemisen ja väitöskirjan kirjoittamisen lisäksi tohtorintutkintoon kuuluu 40 opintopisteen teoreettiset opinnot.
”Kurssit tukevat hyvin omaa tutkimusta ja auttavat kokonaisuuksien hallinnassa. Muuten tieto olisi kovin pirstaleista, jos lukisi vain yksittäisiä artikkeleita”, Ville sanoo.
Solulaboratoriosta kasvitarhan kautta röntgensirontalaitteen luo
Kierros Villen (kuvassa vasemmalla) ja Joonan johdolla Otaniemen tutkimustiloissa päättyy takaisin Kemian tekniikan korkeakoulun rakennuksen eteen. Kierroksella on nähty tavalliselta punatiiliseinäiseltä toimistolta näyttävä huone, joka syksyn aikana muokkaantuu solulaboratorioksi. Siellä tullaan kasvattamaan, muokkaamaan ja tutkimaan soluja. Lämpimien lamppujen alta toisesta huoneesta löytyi puolestaan pieni kasvitarha. Tutkimuksessa käytettävää virusta ei ole saatavilla kaupallisesti vaan se on itse tuotettava. Kasvit pitää kasvattaa, niiden infektoimisen ja monen puhdistusvaiheen jälkeen saadaan tutkimukseen soveltuvaa virusliuosta. Kolmas kohde kampuksen toisella laidalla oli itse rakennettu röntgenpienkulmasirontalaite (kuvassa alla), jonka tuottamassa taustamelussa ja kuumuudessa tutkijan työstä sai kuvan, että onpas se välillä myös hikistä hommaa!
Teksti ja kuvat: Riikka Hopiavaara
